Tervehdys ja tervetuloa!

Kuka? Olen keski-ikäinen, keskituloinen, keskivartalolihava ja syntyjään keski-suomalainen mies, joka ihannoi teatteria ja rakastaa elokuvia. Miksi? Yritän nyt tuoda myös muiden tietoisuuteen näitä hienoja (ja vähemmän hienoja) hetkiä, joita olen saanut kokea harrastusteni parissa. Jaettu ilo on toivottavasti kaksinkertainen ilo. Toivottavasti blogini antaa sinulle jotain ja viihdyt kanssani esittävien taiteiden maailmassa. Miten? En ole mainostamassa…

Kahvi mustana

HÄMEENLINNAN TEATTERI
***
Keksijä Sir Claud Amory on juuri saanut valmiiksi atomipommin kaavan, kun se varastetaan hänen kassakaapistaan kesken illanvieton. Hän kutsuu paikalle Hercule Poirotin selvittämään tapausta, mutta ennenkuin Poirot ehtii paikalle Sir Amory murhataan ja Poirotin pienille harmaille aivosoluille onkin ratkottavana aivan uusi rikos.

Gabriel

KANSALLISTEATTERI
****
Ulriika (Paula Siimes) ja Kristiina (Karin Pacius) ovat kaksi vanhaapiikaa, jotka hoitavat isältään perimäänsä paperikauppaa yhdessä orvoksi jääneen sisarentyttären Railin (Minttu Mustakallio) kanssa. Ulriikka on koko talouden kiistämätön hallitsija, joka pitää Kristiinan ja Railin tiukassa kurissa ja herran nuhteessa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kristiina tapaa Helsingin matkallaan kapteeni Gabriel Lindströmin (Sampo Sarkola), johon hän rakastuu silmittömästi. Siskoltaan salaa hän kutsuu Gabrielin vierailulle, mutta uskaltaa kertoa asiasta Ulriikalle vasta hetki ennen junan saapumista. Ulriikka ei tietenkään tällaista miehissä juoksemista hyväksy, mutta ei voi asiaa oikein enää estääkkään. Gabrielin astuessa ovesta sisään naisten elämä ei tule olemaan enää ennallaan.

Täti ja minä

RIIHIMÄEN TEATTERI
****
Pankkivirkailija Kemp (Eero Ojala) saa kirjeen, jossa hänen tätinsä (Katja Peacock) kertoo olevansa kuolemaisillaan. Vaikka Kemp ei ole nähnyt tätiään moneen vuosikymmeneen, tai ehkä juuri siksi, hän päättää siltä seisomalta matkustaa tädin luokse hänen viimeisien hetkien seuraksi ja tueksi. Päivät kuitenkin muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi eikä täti vain suostu kuolemaan. Kaiken lisäksi täti ei edes puhu Kempille sanaakaan. Vähitellen Kemp tuskastuu tilanteeseen jopa siinä määrin, että alkaa harkitsemaan prosessin nopeuttamista.

Syntipukki

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Syntipukki sijoittuu suureen tavarataloon, johon päätetään palkata henkilö vain haukuttavaksi ja ottamaan kaikki syyt niskoilleen riippumatta siitä onko hän niihin syyllinen vai ei. Näin saadaan asiakkaalle näyttämään siltä, että virheisiin puututaan nopeasti ja ankarasti. Mutta tällä kertaa juoni on poikkeuksellisesti täysin toisarvoisessa asemassa esityksen viihdyttävyyttä arvioitaessa.

Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
*
Herra Puntila (Pertti Sveholm) on melkoinen Jekyll & Hyde. Viinaa saadessaan hän on kaikkien kaveri ja mitä humaanein, tasa-arvoisin ihminen, mutta selvittyään tiukka ja julmakin isäntä alaisilleen. Tätä ominaisuutta hänen autonkuljettajansa Matti (Antti Peltola) hyödyntää ohjaillessaan isäntäänsä haluamaansa suuntaan niin Herra Puntilan tyttären Eevan (Anna-Riikka Rajanen) kihlojen kuin työväen kohtelun suhteen.

The Sound of Music

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
***
Maria (Anni Kajos) on nunnaluostarin luonnonlapsi, joka ei oikein tahdo mukautua luostarin sääntöihin. Hänet lähetetään kotiopettajaksi kapteeni von Trappin seitsenlapsiseen perheeseen, jossa vallitsee kova kuri ja järjestys kapteenin karsittua kaiken hauskuuden elämästään vaimonsa kuoleman jälkeen. Marian ja kapteenin näkemykset lasten kasvattamisesta eroavat toisistaan merkittävästi, mutta vähitellen Maria saa läpäistyä kapteenin kovan ulkokuoren. Jopa niin, että päästään tanssimaan häitä.

Fly me to the moon

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
***
Lilja (Linda Zilliacus) ja Fia (Pia Runnakko) ovat pienipalkkaisia vanhusten kotiavustajia. Rahat riittävät vain välttämättömään. Mutta eivät edes lapsen luokkaretkeen, työkavereiden kanssa suunnitellusta Barcelonan matkasta puhumattakaan. Sitten eräänä päivänä yksi asiakkaista sattuu kuolemaan heidän työvuorollaan. Ja vielä eläkkeen maksupäivänä. Onko tämä uhka vai mahdollisuus? Olisiko siitä mitään haittaa, jos ilmoitettaisiin hänen kuolleen vasta muutama tunti myöhemmin? Kaipaisiko kukaan rahoja, jos he kävisivät ne nostamassa? Tästä seuraa kiehtova tarina moraalista ja pienistä päätöksistä, joista aiheutuu joskus suuria seurauksia.

Pullo cavaa ja aurinkoa

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
****
Neljä taiteilijaystävätärtä ovat vuosittain matkustaneet yhteiselle ulkomaan lomamatkalle. Nyt vuorossa on Portugali, josta yksi naisista on löytänyt mielestään täydellisen talon heille kaikille. Siellä he voisivat yhdessä viettää vanhuuden päivänsä auringon lämmössä cavaa siemaillen. Hän on jopa sopinut kaupat talosta. Ongelma vain on se, että hän ei ole kertonut asiasta muille. Tilannetta ei helpota sekään, että kellään heistä ei varsinaisesti ole rahaa näin suureen sijoitukseen. Paitsi, että nyt on ilmaantunut varakas ostaja yhdelle taululle, jos he vain pääsevät yhteisymmärrykseen taulun myynnistä.

Kekkonen ja Kremlin tanssikoulu

HELSINGIN KAUPUNGINTEATTERI
**
Viime vuonna Kari Heiskanen ohjasi Helsingin Kaupunginteatterille Mannerheimin ja saksalaisen suudelman ja siitä pidin todella paljon. Häpeäkseni jouduin myös myöntämään miten huonosti loppupeleissä tunsinkaan itsenäisyytemme alkuvuosien tapahtumia. Suurin odotuksin lähdin nyt katsomaan Kekkonen ja Kremlin tanssikoulua ja oppimaan mahdollisesti taas jotain uutta Suomen poliittisesta historiasta.

The Nether

TAMPEREEN TYÖVÄEN TEATTERI
****
Dystopia tulevaisuudesta, joka on ehkä lähempänä kuin uskommekaan. Ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan virtuaalitodellisuudessa. Työskentelevät, käyvät koulunsa ja hakevat luonnollisesti viihdykettä. Osa haluaa loikata pysyvästi Netheriin ja jättää fyysisen maailman kokonaan taakseen. Mutta onko rikos rikos, jos sillä ei ole vaikutuksia oikeassa maailmassa? Voiko virtuaalisessa maailmassa kaikki, aivan kaikki, olla sallittua? Ja mitä itse tekisit, jos voisit olla kuka tahansa ja tehdä mitä vain kenenkään tietämättä? Vai jääkö kaikesta aina kuitenkin jälki? Näitä kysymyksiä nostaa esiin Jennifer Haleyn The Nether.