Voi veljet!

TAMPEREEN KOMEDIATEATTERI
****
Tänään on Tom (Jukka Puotila) ja Linda (Petra Karjalainen) Kerwoodin suuri päivä. He ovat adoptoimassa lasta ja adoptioviraston tarkastaja rouva Potter (Mari Turunen) on tulossa haastattelukäynnille. Koti on puunattu lattiasta kattoon ja lastenhoito-oppaat luettu kannesta kanteen. Jokaiseen mahdolliseen kysymykseen on valmistauduttu vastaamaan. Mikään, yhtään mikään, ei voi mennä pieleen. Mutta kuinkas sitten käykään kun Tomin kaksi ei-niin-terävää veljeä (Jukka Leisti, Tommi Raitolehto) ilmaantuukin paikalle hyvin tarkoituksin, mutta katastrofaalisin seurauksin. Pian asunto onkin täynnä salakuljetettua tupakkaa, ruumiinkappaleita sekä kirsikkana kakun päällä kaksi laittomasti maahan tullutta kosovolaista pakolaista (Aku Sajakorpi, Susanna Kaukonen). Siinä on Tomilla selittämistä niin vaimolleen, rouva Potterille kuin uteliaalle konstaapelillekin (Esa Anttila).

Sata syytä istua puussa / Isäs oli

TEATTERI-ILLAT KAUPPILANMÄELLÄ
*** / ****
Kauppilanmäellä oli jälleen nähtävänä yhden illan aikana kaksi näytelmää. Sata syytä istua puussa-näytelmässä pohdittiin mitä kaikkea puussa voi tehdä peilaten samalla nykypäivän ilmiöitä ja ihmisluontoa. Isäs oli näytelmässä puolestaan etsittiin puuttuvaa isäsuhdetta ja käsiteltiin lapsuuden äititraumoja.

Tankki täyteen 2 – maallamuuttajat

KESKI-UUDENMAAN TEATTERI / KRAPIN KESÄTEATTERI
****

Neil Hardwick, yhdessä Jussi Tuomisen kanssa, ovat yksi suomalaisen televisioviihteen nerokkaimmista käsikirjoittaja/ohjaaja/tuottajista. Heidän aivoituksistaan on syntynyt useampikin edelleen Suomen kansan muistamia komediasarjoja. 70-80-lukujen vaihteessa tehty Tankki täyteen on yksi näistä helmistä. Ei ole montaakaan viikkoa kuin katselin Yle Areenasta Reinikaista, ja vaikka poliisimaijat näyttivät vähän vanhahtavilta, niin nerokas ja terävä huumori ei ole kärsinyt kuluneista vuosista tippaakaan.

Rempallaan

KESKI-UUDENMAAN TEATTERI
****
Remontti. Samaan aikaan sekä unelma, että painajainen. Parisuhteiden koetinkivi. Silti moni on valmis onneaan kokeilemaan, jos vaikka hänen remonttinsa sujuisikin paremmin ja ongelmattomammin. Remontit ovat myös loppumattoman huumorin lähde kuten nyt nähtävä Timon (Jari Vainionkukka) ja Hannan (Elina Varjomäki) tarina.

Spiraali

TAMPEREEN TEATTERI
****
Käteni hikoavat, sydän lyö kiihtyvällä tahdilla ja päässä huimaa. Suuri musta jänis kävelee kohti. Se pysähtyy minun rivin kohdalle ja kääntyy katsomaan rivissä istuvia ihmisiä. Yritän kyyristyä näkymättömiin penkissäni, mutta en ole tuntenut koskaan olevani näin suuri ja näkyvä. Nyt jänis ojentaa käpälässään pitämäänsä pussia rivin päässä istunutta naisihmistä kohti. Nainen laittaa kätensä pussiin ja hämmentää hieman sisältöä. Hetkeä aiemmin seremoniamestari (Ville Majamaa) on kertonut pussissa olevan paikkanumero jokaiselle myydylle istumapaikalle ja käynnissä on lavalle nousevan avustajan arvonta. Sormet ristissä happea haukkoen toivon hiljaa sisälläni ”älä nosta minun numeroa, älä nosta minun numeroa”. Lippu nousee pussista ja numero julistetaan kuuluvaan ääneen. En ole silti varma kuulinko edes numeroa veren kohistessa korvissani, mutta aivoni rekisteröivät sen verran, että minun numero se ei ollut. Lihakseni rentoutuvat ja pulssi laskee vähitellen. Seremoniamestari ottaa avustajan vastaan mystisesti, mutta ystävälliseen ja rauhoittavaan sävyyn. Seuraan lavalla tapahtuvaa mentalismia jo suurella mielenkiinnolla, kun yllättäen kauhujen pussi ilmestyy jälleen seremoniamestarin käteen ja vuorossa onkin toisen avustajan arvonta. MITÄ?!? Toinen avustaja? Sydämeni tuntuu riuhtovan itseään irti rinnastani ja silmissä vilkkuu värejä…

Pasi was here

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****
Katsomon valot himmenevät ja jossain kaukaisuudessa kajahtaa laukaus. Hemmo on saanut kuulla lapsuudenystävänsä Pasin tehneen itsemurhan ja yrittää kirjoittaa surunvalittelukorttia. Oikeita sanoja vaan ei tahdo löytyä. Tästä Hemmo aloittaa nostalgiantäytteisen matkan nuoruuteensa ja lapsuuden kotiinsa Savonlinnaan. Onneksemme koko yleisö on kutsuttu tälle matkalle mukaan.

Sylityksin

TAMPEREEN TEATTERI
****
Elämme aikoja jolloin maapallon väestönkasvu on räjähtämässä käsiin. Samaan aikaan poliitikot kannustavat synnytystalkoisiin, jotta jatkossakin meillä olisi uusia veronmaksajia kustantamassa meidän eläkkeet ja hyvinvointiyhteiskunnan. Mitä jos tilastoja katsookin hieman lähempää? Mitä ihmiskohtaloita niiden taakse piirtyy? Entä jos sitä uutta veronmaksajaa ei vaan tulekaan vuosikausien yrittämisestä huolimatta? Tai jos sellainen tuleekin pyytämättä ja yllätyksenä? Miten lapsettomuuden ja äitiyden eri puolet vaikuttavat yksittäisiin ihmisiin ja pariskuntiin?

Puhallus

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERI
****

Elämme 1930-luvun puoliväliä. Iloinen 20-luku on vaihtunut Yhdysvaltoja varjostavaan vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen jälkeiseen lamakauteen. Suuri osa kansasta elää työttöminä köyhyydessä. Henkensä pitimiksi ihmisiä on ajautunut pikkurikollisiksi ja huijareiksi aina mafian viitan varjoihin saakka. Poliisit ja poliitikot ovat korruptoituneita oman edun tavoittelijoita.

Tässä maailmassa elää myös katuhuijari Johnny Hooker (Tomi Enbuska), joka harrastaa pientä filunkipeliä sen verran rahaa tienatakseen, että pysyy leivän syrjässä kiinni. Eräänä päivänä vastaan sattuu suurempi jackpot, kun normi katupokalla onkin taskussaan tuhansia dollareita. Johnnyn kannalta ikävä puoli asiassa on, että rahat osoittautuvat mafian rahoiksi ja sen seurauksena hänen perässään on sekä poliisit että mafia. Johnny pääsee luikahtamaan karkuun ja pakenee Chicagoon etsiäkseen käsiinsä aikakauden parhaan filurin Henry Gonderffin (Tapani Kalliomäki) tehdäkseen hänen kanssaan kaikkien aikojen huijauksen Johnnya etsivää mafiapomoa vastaan.

Gabriel

KANSALLISTEATTERI
****
Ulriika (Paula Siimes) ja Kristiina (Karin Pacius) ovat kaksi vanhaapiikaa, jotka hoitavat isältään perimäänsä paperikauppaa yhdessä orvoksi jääneen sisarentyttären Railin (Minttu Mustakallio) kanssa. Ulriikka on koko talouden kiistämätön hallitsija, joka pitää Kristiinan ja Railin tiukassa kurissa ja herran nuhteessa. Tilanne kuitenkin muuttuu, kun Kristiina tapaa Helsingin matkallaan kapteeni Gabriel Lindströmin (Sampo Sarkola), johon hän rakastuu silmittömästi. Siskoltaan salaa hän kutsuu Gabrielin vierailulle, mutta uskaltaa kertoa asiasta Ulriikalle vasta hetki ennen junan saapumista. Ulriikka ei tietenkään tällaista miehissä juoksemista hyväksy, mutta ei voi asiaa oikein enää estääkkään. Gabrielin astuessa ovesta sisään naisten elämä ei tule olemaan enää ennallaan.

Täti ja minä

RIIHIMÄEN TEATTERI
****
Pankkivirkailija Kemp (Eero Ojala) saa kirjeen, jossa hänen tätinsä (Katja Peacock) kertoo olevansa kuolemaisillaan. Vaikka Kemp ei ole nähnyt tätiään moneen vuosikymmeneen, tai ehkä juuri siksi, hän päättää siltä seisomalta matkustaa tädin luokse hänen viimeisien hetkien seuraksi ja tueksi. Päivät kuitenkin muuttuvat viikoiksi ja viikot kuukausiksi eikä täti vain suostu kuolemaan. Kaiken lisäksi täti ei edes puhu Kempille sanaakaan. Vähitellen Kemp tuskastuu tilanteeseen jopa siinä määrin, että alkaa harkitsemaan prosessin nopeuttamista.